Ehjänä kehään osa 1: Johdanto

Useimmissa kilpailuissa nähdään onnistumisia ja epäonnistumisia. Kehittymiseen tarvitaan molempia, mutta sopivassa suhteessa. Onnistuminen kilpailuissa vaatii työtä pitkältä ajalta ennen itse kilpailuita. Joskus hyvinkään tehty työ ei tuota hedelmää, kun urheilija ei onnistu suoriutumaan tasonsa mukaisesti.

Tämä artikkelisarja kertoo havainnoista valmennusprosessin eri vaiheissa matkalla kohti kilpakehää. Havainnot pohjautuvat omakohtaisiin onnistumisiin ja epäonnistumisiin valmentajana, sekä oppimiseen niin käytännön kuin teorian kautta. Havainnot on jaettu eri osiin valmennuksen osa-alueiden ja tärkeiksi kokemieni aiheiden mukaan. Artikkelit ovat otteita työdokumentista, joka on ensisijaisesti työkalu itsensä kehittämiseen ja valmennuksen työkalujen päivittämiseen.

VALMISTAUTUMISEN MERKITYS

Urheilijan kyky suoriutua kilpailutilanteessa rakentuu useista tekijöistä. Onnistunut valmistautuminen parantaa todennäköisyyttä suoriutua kilpailuissa hyvin. Valmistautuminen edellyttää riittävää harjoitusvastetta, positiivista painetta ja onnistumisia suhteessa valmistauduttavaan kilpailuun.

Hyvän lähtökohdan onnistuneelle valmistautumisjaksolle luo laadullisesti ja määrällisesti riittävä perusharjoittelu sekä säännöllinen kilpaileminen. Urheilijalähtöinen valmennusprosessi nostaa todennäköisyyttä suoriutua hyvin kilpailutilanteessa, mutta myös käsitellä mahdollisia epäonnistumisia.

On tärkeää kyetä arvioimaan nyrkkeilijän kykyä suoriutua kilpailutilanteessa, suhteessa omaan sekä vastustajan tasoon. Valitettavasti joskus tärkeissä kilpailuissa nähdään, ettei nyrkkeilijä yllä omalle tasolleen. Samalla tulisi kuitenkin myös arvioida objektiivisesti, kuinka nyrkkeilijän teknis-taktinen osaaminen ja fyysiset kyvyt vertautuvat kilpailuiden tasoon nähden.

Mikäli nyrkkeilijä ei yllä omalle tasolleen tärkeissä kilpailuissa tai otteluissa, on useimmiten kyse psyykkisistä tekijöistä. Kyse voi olla myös puutteista valmistautumisessa, joka osaltaan luo tilanteen, jossa urheilijan itseluottamus, fyysiset valmiudet tai rohkeus eivät ole riittävällä tasolla. Turvallisen toimintaympäristön ja tuttujen toimintatapojen puute heikentää merkittävästi kykyä suoriutua hyvin. Kilpailukokemus on merkittävässä roolissa urheilijan valmiudessa suoriutua kilpailuissa.

VAADI, VÄLITÄ, OPETA

SELKEÄT MITTARIT AUTTAVAT

Mikäli urheilijan teknis-taktinen osaaminen tai fyysiset kyvyt eivät ole riittävät kilpailuiden tasoon nähden, on kyse usein virhearviosta niiden suhteen. Käytännön tasolla haasteena voi olla käydä keskustelua objektiivisesti urheilijoiden kyvyistä. Haasteita syntyy, jos tunteet tai liiallinen oman edun ajaminen ohjaavat keskustelua ja selkeät mittarit puuttuvat urheilijoita arvioitaessa.

Urheilijan kykyyn suoriutua vaikuttaa olennaisesti vastustajan taso verrattuna urheilijan omaan tasoon. Kansainvälistä menestystä tavoiteltaessa ovat vastustajat lähtökohtaisesti tasoltaan hyviä. Tähän emme juuri voi itse vaikuttaa, vaan tulee hyväksyä huippu-urheilun vaatimukset kansainvälisellä tasolla.

KESKITY SIIHEN, MIHIN VOIT VAIKUTTAA

Se mihin voimme vaikuttaa, on urheilijan suorituskyky ja -valmius sekä kilpailutilanteen ympäristö ja ilmapiiri.

• teknis-taktinen kyky (tekninen ja taktinen osaaminen)
• fyysiset kyvyt
• psyykkiset kyvyt (kyky uskaltaa, yrittää ja suoriutua oman tasonsa mukaisesti kilpailutilanteessa)

Yllä mainittuihin kykyihin kyetään kaikkiin vaikuttamaan valmennuksen ja vuorovaikutuksen keinoin. 
Menestyksen saavuttaminen kilpailuissa on epätodennäköistä, mikäli kaikki em. kyvyt eivät ole riittävällä tasolla.

Kunkin kyvyn vaatimustason määrittää taso, jolla kilpaillaan. Hyväkään suorituskyky ei auta, mikäli suoritusvalmius kilpailutilanteessa on puutteellinen.

TUNNISTA KILPAILUSUORITUKSEN VAATIMUKSET

Voidaankin puhua nyrkkeilyn teknis-taktisista, fyysisistä ja psyykkisistä vaatimuksista kilpailusuorituksissa. Etenkin valmentajan, mutta myös urheilijan tulisi tiedostaa, mitä ne tarkoittavat käytännön tasolla. Urheilijalle viestittäessä on tarkoituksenmukaisempaa puhua kyvyistä ja niiden kehittämisestä.

Huippu-urheilussa vaatimustaso on erittäin korkea, mutta on hyvä muistaa, että Suomessa kilpanyrkkeilijöistä yleensä noin yhden prosentin voidaan katsoa olevan huippu-urheilijoita. Tämän vuoksi vaatimustaso tulisi asettaa yksilöllisesti, mikä voi olla isoissa ja monimuotoisissa harjoitusryhmissä haastavaa.

OSALLISTA URHEILIJA

Urheilijan osallistaminen ja kykyjen kehittäminen edellyttää valmentajalta kattavaa osaamista, kokemusta sekä kykyä kasvaa ja kehittyä myös itse. Urheilijalähtöisessä valmennuksessa valmentajan tärkein tavoite on auttaa urheilijaa löytämään, kehittämään ja käyttämään kykyjään.

Urheilijalähtöisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä urheilijan osallistamista valmennusprosessiin, kaksisuuntaista dialogia urheilijan ja valmentajan välillä ja ylipäätään ihmislähtöistä lähestymistapaa urheilijan kohtaamisessa.

On hyvä huomioida, että urheilijalähtöisessäkin valmennuksessa valmennusprosessia johtaa valmentaja.

Hyvät ihmissuhdetaidot, onnistunut vuorovaikutus, lajin sisältöosaaminen ja tiedolla johtaminen mahdollistavat urheilijan osallistamisen valmennusprosessiin. Valmentajalla tulee olla käsitys siitä, mihin suuntaan valmennusprosessi etenee ja että toiminta ja tavoitteet ovat tasapainossa. Urheilijan osallistaminen tapahtuu urheilijan tason mukaan.

Urheilijan osallisuus valmennusprosessiin kasvaa kokemuksen ja kykyjen myötä. Huomionarvoista on, ettei urheilijalta voi edellyttää sellaista asiaa tai suoritusta, jota hänelle ei ole opetettu tai jota ei ole harjoiteltu riittävästi.

Urheilijalähtöistä valmennusta voi lähestyä, kuten koulunkäyntiä ja opiskelua. Vastuu ja osallisuus omasta oppimisesta ja kehittymisestä kasvaa kokemuksen ja taitojen karttuessa. Tämän vuoksi alkuopetus on hyvin tärkeää, ja että opetus etenee loogisesti ja progressiivisesti. Hyvä valmentaja on kuin opettaja, joka vaatii, välittää ja opettaa.