Kuntonyrkkeilijä välttää vammat oikealla tekniikalla

Kuntoilijalle nyrkkeily on turvallinen liikuntamuoto, jossa vammoilta vältytään osaavan valmentajan ohjauksessa. Lajin tekniikan opettaminen
torjuntoineen ja väistöineen pitäisi kuulua jokaisen kuntonyrkkeilyryhmän opetussuunnitelmaan. Miksi tarjota kuntoilijalle aitoa lajia vähempää, kysyy Juha Saurama.

Kuntonyrkkeily tai lajinomaisempi höntsäsparrailu ovat erinomaisia
vastaiskuja pääte- ja istumatyöskentelyn jäykistämille lihaksille. Jokainen
kuntonyrkkeilijä tietää lajin terveysvaikutukset niska-hartiaseudun
vaivoihin sekä keskivartalon liikkuvuuteen. Kuntonyrkkeilyn hienouksia on se, että lajia voi harrastaa omatahtisesti iästä ja kuntotasosta riippumatta.
 

Olkapää- ja peukalovammat tavallisimpia vammoja

Harrastajien tavallisimpia vammoja ovat olkapää- ja peukalovammat.
Useimmat vammat syntyvät, kun teknisen suorittamisen sijaan keskitytään
lyömään mahdollisimman lujaa. Potkunyrkkeilyliiton päävalmentaja,
moninkertainen nyrkkeilymitalisti sekä Nyrkkeilyliiton Valmennusvaliokunnan jäsen Juha Saurama Järvenpään
Kehäkarhuista kehottaakin seuroja pohtimaan, miksi tarjota kuntoilijoille
aitoa lajia vähempää.

Vammojen välttämiseksi tekniikan opettamisesta kuntoilijoille ei Sauraman
mielestä pitäisi lintsata.

”Vammojen ehkäisyn kannalta on mielestäni – ja kokemuksestani – tärkeää opettaa iskut, liikkuminen, torjunnat ja väistöt oikein. Haasteena tähän näen kaksi ongelmaa: ensinnäkin valmentajat eivät osaa nyrkkeilyn perusasioita riittävän hyvin ja toiseksi kuntoilijoita aliarvioidaan,
eikä heitä haluta opettaa. Monelle ”hiki pintaan” on suurempi hyve. Ei
tiedosteta sitä, että nyrkkeily on taitolaji”, kiteyttää Saurama.
 

Ohjaajien koulutuksella merkitys vammojen ehkäisyssä

Valmentajien kirjava osaaminen tai osaamattomuus ovat Sauraman
mielestä merkittävimpiä syitä loukkaantumisille. 

”Itse nyrkkeily ei ole juurikaan riskialtis laji kuntonyrkkeilymuotona.
Leikit, voltit, hypyt ja vastaavat, joita harjoittelijat tekevät puutteellisesti ja puutteellisesti opastettuna aiheuttavat enemmän vammoja kuin nyrkkeily.
Toki, jos kuntonyrkkeilystä tehdään ns. oma sovellus sekoittaen yhteen
kilpa- ja kuntonyrkkeilyä laji saattaa muuttua hyvinkin turvattomaksi”,
huomauttaa Saurama.

Tekniikkaharjoittelun lisäksi palkittu valmentaja kehottaa panostamaan
kehon valmistamiseen harjoitusta varten. 

”Lihasten ja nivelten valmistaminen tulevaan kuormitukseen on
välttämätöntä. Välttämätöntä loukkaantumisten ehkäisyn kannalta
sekä harjoituksen päätavoitteiden tarkoituksenmukaisen toteutumisen
kannalta. Treenin jälkeinen venyttely ei ole juurikaan merkityksellistä, ellei
sitten ota huomioon venyttelytuokion tuomaa sosiaalista mukavaa yhdessä tekemistä”, Saurama toteaa. ”Vaikka varusteilla on toki merkityksensä nyrkkeilyssäkin, ovat tänä päivänä halvatkin varusteet oikeastaan riittävän turvallisia kuntonyrkkeilijälle. Jos johonkin haluaa panostaa, niin nilkkavarrellisiin tossuihin”, sanoo Saurama.
 

Kuntoilulla ei ylikuntoon yllä

Koronarajoitusten helpotuttua moni nuori tulee ahnehtineeksi treeneissä
pelkästä harjoittelun ilosta. Milloin sitten vanhempien tulisi olla huolissaan juniorin ylikunnosta?

”Juniorit menevät äärimmäisen harvoin ylikuntoon. Juniorit osaavat
“lintsata” terveellä tavalla, eivätkä kuormita itseään edes täysin äärimmilleen. Silti he pääsevät huipputuloksiin. Ylikunto ei koskaan johdu
siitä, että on harjoiteltu liikaa, sillä varsinkaan länsimaissa urheilija ei
enää ole missään ikäryhmissä orjaa verrattavissa olosuhteissa. Sitä se on
ollut, mutta ei edes taitoluistelussa enää”, rauhoittaa Juha Saurama.
 

Aivan turvassa ylikunnosta eivät toki ole junioritkaan. Tällöin syyt löytyvät
yleensä enemmän henkiseltä kuin fyysiseltä puolelta.

”Ylikunto saattaa tulla ihan normaaliharjoittelussa juniorille, jos
juniori ensinnäkin asettaa itselleen kohtuuttomia vaatimuksia
tai tavoitteita käytettävissä oleviin resursseihin nähden tai jos kohtuuttomat vaatimukset aiheuttaa jokin ulkopuolinen taho, muu kuin urheilija. Toisena suurena syynä on se, ettei nuoren elämä ole psykososiaalisessa tasapainossa. Epätasapaino johtuu usein aikaisemmin elämässä koetusta turvattomuudesta. Tai ylikunto voi johtua molemmista edellä mainituista tekijöistä.”

“Ylikunto myös tulkitaan usein väärin”, muistuttaa Saurama. ”Ylikunto
selviää vain sitä koskevissa elimistön rasitusta koskevissa mittauksissa."

Artikkeli on julkaistu alunperin Finbox 3/2021