Psyykkinen valmennus
Mieli tarvitsee valmennusta siinä missä kehokin
Psyykkinen valmennus on urheilijan henkisen suorituskyvyn kehittämistä. Se auttaa urheilijaa mm. hallitsemaan paineita, asettamaan tavoitteita ja parantamaan keskittymistä. Valmentajalle psyykkinen valmennus tarjoaa työkaluja urheilijan motivaation ja itseluottamuksen vahvistamiseen, mikä voi johtaa parempiin suorituksiin ja tiimihengen kohottamiseen.
Monen menestyvän huippu-urheilijan takana on tiimi, jonka jäsenillä on oma merkittävä roolinsa: laji- ja fysiikkavalmentajat, manageri, ravintovalmentaja sekä psyykkinen valmentaja.
Huipulle päästäkseen olisi urheilijan ja valmentajan hyvä pohtia taustatiimin rakentamista jo siinä vaiheessa, kun urheilija on asettanut itselleen selkeän uratavoitteen. Psyykinen valmennus kannattaa ottaa avuksi heti alusta lähtien. Vaikka jokainen tietää huipulle pääsemisen edellyttävän vahvaa taustatukea, miksi yhä edelleen psyykkisen valmennuksen apu koetaan jopa tabuna?
”Uskon, että syynä epäluuloon on vain tietämättömyys siitä, mitä psyykinen valmennus oikeastaan tarkoittaa”, vastaa kysymykseen Anni Jääskeläinen.
Anni Jääskeläinen on ammattimuusikko, musiikkipedagogi, tulosurheilija sekä psyykkisen valmennuksen asiantuntija.
Jääskeläinen on huomannut, että samat epäluulot pyykkisestä valmennuksesta vaivaavat myös taiteen puolella
”Ihmisillä tuntuu olevan mielikuva, että kun puhutaan psyykkisestä valmennuksesta, puhutaan mielenterveyden pulmista. Psyykkinen valmennus on kuitenkin taitoharjoittelua ja hyvinvoinnin tukemista, ei terveydenhuoltoa. Mikäli on tarvetta psyykkeen hoitoon, tulee hakeutua
terveydenhuollon ammattilaisen puoleen”, hän muistuttaa.
Mikä sitten on psyykkisen valmentajan rooli urheilijan taustalla?
”Ajattelen, että tehtävänäni on lisätä urheilijan itsetuntemusta sekä antaa hänelle työkaluja psyykkisten taitojensa kehittämiseksi. Jokaisen urheilijan työkalupakki kootaan yksilöllisesti, jokaisen omien tarpeiden ja tavoitteiden mukaan lajityypilliset vaatimukset huomioiden.”
Jääskeläinen siteeraa Euroopanmestari Wilma Murtoa: ”Siinä kisatilanteessa fyysinen kunto ei muutu mihinkään. Jos on ollut hyvässä kunnossa ennen kisoja, niin kunto on edelleen siellä. Sen sijaan psyykkinen kunto voi tehdä isompia heilahduksia suuntaan tai toiseen.” ( YLEn haastattelu 14.8.2022)
Murron puheessa on kaiken ydin!
Psyykkinen valmennus voi esimerkiksi tukea urheilijaa kasvattamaan mielen joustavuuttaan. Taito voi ratkaisevassa roolissa vaikkapa silloin, kun kaikki ei olekaan kisapäivänä optimaalisesti tai uralle osuu terveysmurheita.
”Kun urheilijalla on oikeat työkalut, hän voi kisatilanteessakin paineen alla suunnata huomionsa oikeisiin asioihin ja ikään kuin antaa lajitreeneissä harjoiteltujen asioiden tapahtua automaattisesti. Se on luonnollisesti
helpommin sanottu kuin tehty, ja on harjoittelun tulosta siinä missä lajitaidotkin."
Psyykkisiä taitoja, kuten mielen joustavuutta, tarvitsee myös urheilija, joka vakavan loukkaantumisen tai sairastumisen jälkeen nousee takaisin huipulle, ehkä jopa parempana kuin ennen taukoa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi oikeanlaisella mielikuvaharjoittelulla on mahdollista ylläpitää lajitaitoja, vaikka lajitreeni ei olisikaan mahdollista.
Näissä tilanteissa urheilija tarvitsee itsetuntemusta ja henkistä vahvuutta, joko synnynnäistä tai tuettua, nousta tilanteen yläpuolelle - sen pakollisen tauon yläpuolelle. Urheilijalla on hyvä olla selkeät tavoitteet, joihin hän on niin sitoutunut, että uskaltaa muuttaa suunnitelmaa vastaamaan kulloistakin tilannetta. Kenties rohkeutta keventää tai jättää kokonaan tekemättä harjoituksia ja antaa aikaa kuntoutumiselle.”
”Ajattelen että tällaisessa tilanteessa valmentajalla ja vuorovaikutuksella valmennussuhteessa on myös iso merkitys, jotta urheilija osaa ja uskaltaa kertoa rehellisesti tuntemuksistaan ja harjoittelu voidaan pitää turvallisena ja kehittävänä tilanteesta huolimatta.
Joskus paluu omalle tasolle voi tapahtua hyvinkin nopeasti, kun kuntoutumisprosessin aikana asiat osuvat kohdalleen.”
Urheilussa tulisi myös olla läsnä sekä ilo että uteliaisuus siihen, mihin omilla suorituksillaan kykenee.
Anni toteaa: ”Yritän nauttia jokaisesta urheilusuorituksesta ja musiikista niin kuin se olisi viimeinen keikka tai kisa. Että jos ura yhtäkkiä loppuisikin kuin seinään, jäisi hyvä mielikuva siitä, miltä urheilu tai musiikki parhaimmillaan tuntui."
VALMENNUSTAAKAN JAKAMINEN
Annin mielestä valmentajien tulisi ymmärtää, että arkisissa kohtaamisissa tapahtuu paljon ja jokaisella kohtaamisella on merkitys urheilijalle.
Hän suosittelee, että myös valmentajat kävisivät tapaamassa psyykkistä valmentajaa jo ihan sen takia, että he tietäisivät, mistä oikein on kyse. Tilanteissa, joissa urheilija kohtaa haasteita, valmentaja kykenisi käyttämään niitä työkaluja urheilijan avuksi, joita hänen työkalupakissaan on.
”Kaikki eivät voi olla psyykkisiä valmentajia tai psykologeja eikä ole tarviskaan”, Anni muistuttaa. ”Riittää, että valmentajalla on ymmärrys, mistä urheiljan psyykkisessä valmennuksessa on kyse ja miten voi itsekin pienillä jutuilla treeneissä tukea urheilijan kehittymistä myös psyykkisen suorituskyvyn saralla. Samalla pystyy jakamaan omaa valmennustaakkaansa.
”Psyykkisen valmentajan tehtävänä on myös tukea valmentajan työtä. Psyykkinen valmennus antaa valmentajalle itsetuntemusta siitä, mitä kehittää itsessään ja urheilijassa, mitä harjoitella ja lisäksi valmentaja voi reflektoida urheilijan kanssa käymiään keskusteluita, että mistä mikäkin epävarmuus tai pelko johtuvat.”
Kapteenin taakka
Ollessaan jääkiekkojoukkueen kapteeni, olisivat psyykkisen valmennukset olleet tarpeen. Vaihtopenkkipelon leviämisen estämiseksi on tarvittu muutakin kuin tsemppi-huutoja kaukalon laidalta.
”Olisipa ollut apua tarjolla! Osittain kiinnostukseni suuntautua alalle varmasti kumpuaa näistä tilanteista. Kun kumartuu matsia ennen rinkiin maalin edessä ja yrittää kannustaa joukkuetta kohti hyvää suoritusta, on tullut monesti mietittyä, miten saada oikeanlainen pelifiilis koko jengille, jotta voimme onnistua tänään. Mitä tehdä, jos joudutaankin tappioasemaan? Tunteet tarttuvat, pelko leviää ja kapteenin tehtävänä olisi pitää joukkue rauhallisena ja valmistaa henkisesti sitten suoritukseensa. Kehänlaidalla avustajilla lienee aivan samat tuntemukset.”
OMA URA JA PLAN B
Anni Jääskeläisen oma ura painonnostajana on katkolla. Hän loukkasi polvensa ja on yhä keskellä kuntoutusta. Kuntoutusaika on ollut hänelle pysähtyneisyyden paikka miettiä sitä, mikä merkitys urheilulla on hänelle ihmisenä.
Annilla on tilanteen suhteen realistiset ajatukset, jota auttaa muusikon ammatti ja ura taiteen parissa. Ne pitävät kiinni arjessa, eikä elanto ole urheilun varassa. Ikänsä urheilua, myös tavoitteellista tulosurheilua harrastaneelle Annille tauko liikunnasta on pakottanut jopa miettimään omaa urheilijaidentiteettiään.
”Tiedän, että kilpaurheilu ei ole terveysurheilua eli liikkumisen ei tarvitse kuitenkaan pysähtyä vaikka polvi ei koskaan enää tulisikaan täysin kuntoon. Minulle urheilussa ja liikunnassa tavoitteellisuus ja urheilullisuus ovat kuitenkin tärkeitä. Että pystyy näkemään oman kehityksensä esimerkiksi tulosparannuksena. Nyt, kun nämä tavoitteet on otettu minulta pois, on oma urheilijaidentiteetti pitänyt rakentaa uudelleen. On pitänyt kyetä rakentamaan uudelleen mielikuva itsestään, että mihin minä vielä pystyn”, Anni kuvaa kuntoutusaikaansa.
Ensimmäiset kuukaudet loukkaantumisen jälkeen hän vielä jaksoi motivoida itseään mielikuvaharjoittelulla, mutta kun liike loppui leikkauksen jälkeen, oli Anni uuden äärellä.
”On vapautunut aikaa pohtia, mitä tehdä. Olen tehnyt tiukasti töitä fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti, mutta olen myös tehnyt itselleni varasuunnitelman”, Anni kertoo. ”Olen pohtinut sitä, miten toteuttaa itseäni urheilullisesti ja liikunnallisesti, mikäli en enää ikinä pystyisi esimerkiksi tekemään tempausta. Jos näin käy, on edessä lajin vaihto ja siirryn ampumaurheilun pariin. Sehän on tunnetusti vaikeaa ja sitä kautta on mahdollisuus kokea oppimisen iloa, joka on itselle yksi tärkeä asia urheilussa”
EROTA TOISISTAAN UNELMA JA TAVOITE
Anni haluaa muistuttaa lopuksi, että urheillessa on syytä erottaa toisistaan mikä on tavoite ja mikä on unelma.
”Unelma on jotain, joka on tuolla jossain kaukana eikä sen saavuttamisesta ole ihan varmuutta. Unelma voi muuttua tavoitteeksi kun vähitellen, suunnitelmallisesti pääset sitä kohti. Minulla oli joskus unelma tehdä 70
kilon tempaus. Ennen loukkaantumista pääsinkin jo aika lähelle ja se oli muuttunut tavoitteeksi.”
Tavoitteita ja unelmia kannattaa pysähtyä tarkastelemaan säännöllisin väliajoin ja tarvittaessa päivittää niitä. Kun urheilija joutuu aloittamaan pohjalta on opittava asettamaan pieniä välitavoitteita, joiden kautta pystyy kokemaan edes jonkinlaista iloa. Pientenkin tavoitteiden saavuttaminen tuo aina ison ilon.
”Viimeksi olen saanut iloa siitä, että onnistuin vihdoin tekemään sivuhypyn. Isona tavoitteena on saavuttaa täysi liikerata ja unelmani on joskus temmata 25 kiloa kyykkyyn - toivottavasti tämä muuttuu tavoitteeksi syksyn aikana ja pääsen päivittämään unelmani”, toteaa Anni Jääskeläinen
Haastateltavana Anni Jääskeläinen
Musiikkipedagogi AMK (TAMK 2002)
Musiikin maisteri (Sibelius-Akatemia 2009)
Optimal Training Seminar (2015)
Marin Sport Performance level 1 & 2 (2017 & 2018)
Liikuntalääketieteen perusopinnot (UEF 2019)
Psyykkinen valmentaja (EduFocus 2022, EduFocus 2 2024)
Tohtorikoulutettava (Taideyliopisto)