Kokkolan Veikot
- naisvoimaa ja nyrkkeilyä
Alueelliseen toimintaan on panostettava
Kokkolan jäähalli on Mestiksessä pelaavan Hermeksen kotihalli. Sen käytävillä leijuu piintynyt hikisten lätkävarusteiden tuoksu, urheilun ja voittamisen tahdon tuoksu. Kellarikerroksen uumenista löytyy nyrkkeilysali, jossa Kokkolan Veikkojen treenejä vedetään keskipohjanmaalaisella
reiluudella ja rakkaudella.
Kokkolan Veikkojen nyrkkeilytoimintaa pyöritetään Jäähallin yhteydessä sijaitsevalla nyrkkeilysalilla, joka on toiminnallisesti jaettu kahteen osaan. Sali tarjoaa mahdollisuuden monipuoliseen kuntoiluun sekä kilpa- ja kuntonyrkkeilijöiden yhtäaikaiseen harjoitteluun. Samalla kuntoilijat saavat todenmakuisen puraisun kilpanyrkkeilystä ja pääsevät kokemaan todellista nyrkkeilyn riemua.
”Edessä saattaa olla muutto muualle, mutta katsotaan sitä sitten ajan kanssa. Vuokrat ovat nousussa, joten kulujen kattamiseen vaaditaan koko ajan enemmän myös tuloja. Jäähallin viereen rakentuvassa urheilukeskuksessa olisi kyllä tiloja, mutta niiden hintataso lienee meille aivan liian korkea”, kertoo seuran monitoiminainen
Marjan tarina on onnistunut tarina siitä, minkälaisia urapolkuja seura voi jäsenilleen parhaimmillaan tarjota. Hän on ollut toiminnassa mukana jo 30 vuoden ajan ja otellut myös kilpakehässä 90-luvun puolivälissä. Tehtäväkenttä seurassa on laaja, mutta antoisa.
”Olen seuran nyrkkeilyjaoston sihteeri sekä ”toiminnanjohtaja”. Lisäksi vedän treenejä. Tämä on hyvä paikka nähdä yhteiskunnan muutoksen vaikutukset myös esimerkiksi harrastustoimintaan. Seuran olemassaolon merkitys, vaikka nuorten hyvinvoinnille korostuu koko ajan. Teemme ympäri vuoden yhteistyötä kaikkien kanta-Kokkolan yläkoulujen ja lukioiden kanssa. Satunnaisesti myös ammatillisten oppilaitosten ja alakoulujenkin kanssa. Näin nuoret saavat mahdollisuuden lajikokeiluun jo koulun liikuntatuntien yhteydessä ”, Marja kertoo ja kehottaa seuroja olemaan rohkeasti yhteydessä oman alueen kuntapäättäjäiin.
Keskustelu kääntyy koulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Liikunnanopettajien tietoisuutta nyrkkeilystä tulisi lisätä, laji sopisi helposti mukaan liikuntatuntien ohjelmaan.
”Ehkä joku valtakunnallinen kampanja herättelisi opettajia”, Marja pohtii.
ALUETOIMINTAA TUKEMAAN KILPAILIJOIDEN KEHITYSTÄ
Seuran kilparyhmä harjoittelee päävalmentaja Bo-Erik Sandkullan, siis Bubin, kanssa kolmesti viikossa. Vuoden 2023 B-nuorten SM-pronssimitalisti Jose Rantala tavoittelee parempaa sijoitusta tulevan syksyn kisoissa. Sen eteen on oltava valmis ajamaan treeneihin kymmenien kilometrien päähän.
”Jose saa valmennustukea Juho Haapojalta, mutta sitä varten on ajettava 80 kilometrin päähän treeneihin. Muutoinkin toivoisimme, että Liitto panostaisi tosissaan aluetoiminnan kehittämiseen. Ratkaisu ei voi olla se, että kehotetaan seuroja yhdistymään. Silti kilpailijoita on alueella vähän, joka itsessään vaikeuttaa uusien kilpailijoiden saamista mukaan”, Marja muistuttaa.
Alueellisen toiminnan kehittäminen saa tukea myös muilta paikallaolevilta naisilta.
”Kaiken ei aina tarvitsisi tapahtua Helsingissä tai Tampereella. Liittokokouksenkin voisi järjestää joskus Oulussa ja järjestää sen yhteyteen esimerkiksi kuntonyrkkeilyohjaajille koulutustapahtuman”, muistuttaa Elina Virnes.
PERIYTYVÄÄ LAJIRAKKAUTTA
Haastattelupäivänä Kokkolan salilla on viisi eri ikäistä naista. Tai kuusi, jos myös Elina Virneksen Iiris-tytär lasketaan mukaan.
Heille ”Tytöt kehiin” -hanke tuntuu vähän vieraalta – miten niin tyttöjä ei saada lajin pariin. Kokkolassakin heitä on jäsenistöstä enemmistö. Heidän olemassaolonsa jää vain lajin sisällä liian vähälle huomiolle.
”Tästäkin porukasta lisäkseni treenejä vetävät Olivia ja Elina, jotka molemmat ovat aiemmin siis nyrkkeilleet kilpaa. Muita naisohjaajia seurassa ovat Jaana Tuorila ja muutaman vuoden takaiset SM-mitalistit Elina Huttunen sekä Emilia Kulmala”, Marja luettelee.
Eri ikäisten naisten mukanaolo urheiluseuratoiminnassa on tärkeää monista syistä. Se edistää sukupolvien välistä vuorovaikutusta, tarjoaa erilaisia roolimalleja ja luo yhteisöllisyyttä. Naiset tuovat mukanaan erilaisia näkökulmia, taitoja ja kokemuksia, jotka rikastuttavat seuran toimintaa ja edistävät sen kehittymistä. Jokaisen nyrkkeilyseuran kannattaisi muistaa viestinnässään kertoa näitä tarinoita.
Olivia Kiviniemi, 20, tutustui lajiin kaveriporukan kanssa, mutta oli seurueesta ainut, joka salille jäi. Jo 10-vuotiaana lajin aloittanut Olivia – siis lähes lajiveteraani – kilpaili aina A-junioriksi asti, mutta nyt kilpaura on tauolla.
Lajin parissa hän on kuitenkin pysynyt koko ajan. Treenien vetämisen lisäksi hän hoitaa mm. seuran somekanavia.
Olivia sai houkuteltua nyrkkeilysalille äitinsä Ulla-Maijan.
”Olemme urheilullinen perhe ja harrastamme lajeja monipuolisesti. Itse olen kilpaillut SM-tasolla jousiammunnassa jo vuosia”, Ulla-Maija kertoo. ”Jousiammunnassa ja nyrkkeilyssä vaaditaan yllättävän paljon samanlaisia vahvuuksia. Hyvä keskittymiskyky ja keskivartalon hallinta ovat tärkeitä. Pienikin herpaantuminen aiheuttaa ohilaukauksen – tai toisaalta kehässä kivuliaan osuman.”
Sekä Olivia että Ulla-Maija painottavat, että vaikka harrastus ja laji ovat yhteisiä, kumpikin harrastaa itseään varten.
”On ihan kiva, kun voi pyytää äitiä mukaan treeneihin. Voi olla, että joskus vielä palaan kilpakehiin, mutta sitä en ole vielä päättänyt.”, toteaa Olivia.
OMAN TEKEMISESI KESKIPISTE
Vierailun lopuksi keskustelu kääntyy nuoriin ja seurojen arvokkaaseen työhön nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Monet nuoriin liitettävistä lajin positiivisista vaikutuksista pätee yhtä lailla myös aikuisharrastajiin.
Onerva Valon polku kuntonyrkkeilyn pariin kulki työnantajan tyhy-päivän kautta. Mikä sitten sai Onervan ihastumaan lajiin ja jäämään mukaan seuratoimintaan.
“On helppo unohtaa itsensä arjen kiireen keskellä. Työpaikoilla tai joukkuelajeissa saatat hukkua muiden joukkoon, jäädä vaille huomiota. Nyrkkeilyssä olet oman tekemisesi keskipiste. Joskus sillä on eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus, myös meille aikuisille.”
